Öljymaalaus, akryylimaalaus, akvarelli, tempera... taidemaalausta on monta lajia

Piirtämisessä keskitytään viivoihin, mutta taidemaalauksessa olennaisia ovat väripinnat ja -sävyt. Tavallisimpia maalaustarvikkeita ovat pensseleillä levitettävät akvarelli- eli vesivärit, akryylivärit ja öljyvärit, mutta myös maaliruiskulla tai spraymaalilla voi maalata. Pastelliliiduilla voi yhtä lailla piirtää kuin maalata. Muutamat suuret taiteilijat ovat käyttäneet maalauksiinsa hyvin erilaisiakin teknikoita ja välineitä, kuten Jackson Pollock, joka loi abstraktit teoksensa valuttamalla värejä lattialle asettamalleen kankaalle, sekä Yves Klein, joka käytti alastomien naisten vartaloita värin siirtämiseen kankaalle.

Vanhimmat pigmentit kaivetaan maaperästä

Vanhimpia hyvin säilyneitä maalauksia ovat Ranskan ja Espanjan raja-alueen yli 20 000 vuotta vanhat luolamaalaukset. Väreinä on käytetty rautapitoista savea ja muita luonnollisia pigmenttejä ja sidosaineina linnunmunia, rasvaa tai verta. Edelleenkin taidemaalauksessa käytettävät värit koostuvat pigmenteistä ja sidosaineesta. Öljyväreissä on sidosaineena nimensä mukaisesti öljyä, joka kuivuu liuottimien haihtuessa. Akryyliväreissä on sidosaineena akryylihartsia, joka on suunnilleen samaa ainetta kuin valkoinen puuliima. Vesiväreissä käytetään sidosaineena arabikumia.

Keskiajalla suosituimmat maalausvärit olivat temperavärejä, joissa on sidosaineena kananmunan valkuaista ja keltuaista tai maidosta erotettavaa kaseiinia. Temperavärejä käytetään jonkin verran edelleenkin, esimerkiksi ikonimaalauksessa.

Uusi sininen ja mustin musta

Jokseenkin kaikenlaisia värejä voi ostaa taidetarvikeliikkeistä, mutta silti osa taiteilijoista haluaa sekoittaa värinsä itse. Erilaisia pigmenttejä voi ostaa jauheina ja sekoittaa nihin haluamansa sidosaineet. Uusia pigmenttejä keksitään toisinaan, esimerkiksi vuonna 2017 keksittiin uusi sinisen sävy. Oman lisänsä pigmenttien kehittelyyn on tuonut nanotekniikka, jonka avulla on kehitetty mustin musta, musta 2.0 ja vielä sitäkin mustempi musta 3.0.

Värien lisäksi taidemaalari tarvitsee joukon pensseleitä, paletin ja palettiveitsiä värien sekoittamista varten sekä pensseleiden puhdistusaineet. Akryyli- ja vesivärit ovat vesiliukoisia, mutta öljyvärien puhdistamiseen tarvitaan tärpättiä. Liuottimien haju on perinteisesti ollut öljyvärien ominaisuus, mutta saatavissa on myös hajuttomia öljyvärejä ja niiden ohenteita.

Maalauspohjaksi kangas, paperi vai jotain ihan muuta?

Värien kanssa käytetään erilaisia lisäaineita, esimerkiksi muuten peittävistä akryyliväreistä saadaan läpikuultavia lisäämällä mediumiksi kutsuttua ainetta, joka myös hidastaa kuivumista ja antaa maalaamiseen lisäaikaa. Maalauspohjien käsittelemiseen väreille sopiviksi käytetään gessoa, jota on olemassa mustaa ja valkoista. Akryylivärejä voi myös laimentaa vedellä, jolloin niillä voi laveerata samaan tapaan kuin akvarelliväreillä.

Öljyväreillä maalataan lähinnä kehystetylle kankaalle ja akvarelliväreillä akvarellipaperille. Akryylivärit ovat maalauspohjan suhteen monipuolisimpia: niillä voi maalata kankaan lisäksi esimerkiksi vanerille, MDF-levylle, styroksille, betonille tai alumiinilevylle. Liukkaankin pinnan voi käsitellä akryylimaaleille sopivaksi, jos käyttää pohjustusaineena rautakaupasta saatavaa tartuntapohjamaalia. Maalauspohjina on käytetty jopa henkilöautojen konepeltejä.

Saisiko olla jokin tyylisuunta?

Maalaustaiteessa on kaikista kuvataiteista eniten erilaisia tyylisuuntia eli genrejä. Jokainen voikin valita itselleen sopivimmat ismit, maalaustaiteen trendeistä välittämättä. Esimerkiksi kauniiden maisemien ystävät voivat keskittyä piktorialismiin, tunnetilojen kuvaamisesta kiinnostuneet ekspressionismiin ja ihan toisenlaisista todellisuuksista innostuneet surrealismiin. Väri-iloittelijat voivat sanoa olevansa koloristeja ja pelkistetyn ilmaisun ystävät dadaisteja tai minimalisteja.